2 viikkoa leikkauksesta - hakasten poisto, kävelyä ja tavoite julki

Tänään tuli kuluneeksi tasan kaksi viikkoa molemminpuolisesta lonkkaproteesileikkauksesta. Se tarkoitti, että aamusta tuli käymään viime viikolla tilaamani kotisairaanhoitaja irroittamaan haavoista hakasia. Hakaset poistettiin yksi kerrallaan pienellä saksien näköisellä työkalulla, joka ujutetaan hakasen alle ja puristamalla hakanen taipuu niin, että lähtee pois.

Työkalu hakasten poistoon

Sain valita itse, otetaanko hakasia istuen, seisten vai maaten. Ajattelin, että makaaminen on vähän hankalaa, kun osa joutuu sitten enemmän tai vähemmän alleni ja aikuiset koirat oli suljettuna makuuhuoneeseen. Koko yö oli jo maattu ja aamukahvin verran istuttukin, niin valitsin seisomisen.

Hakasen poisto menossa

Itse operaatioon meni hetki. Kuten aiemmassa kirjoituksessa totesin, toisella puolella hakasia oli kuvasta laskettuna 23 ja toisella puolella arviolta saman verran, mutta en laskenut. Toisen haavan puolivälin paikkeilla jostain syystä alkoi tulla kylmä hiki ja heikottaa. En tiedä miksi, kun ei tuo erityisen pahalta millään lailla tuntunut ja pidempiäkin aikoja olen jo ollut jalkeilla, niin loput sitten otettiin istuen. Ohessa vielä videona miltä homma näytti. Musiikki lisätty korvaamaan potilaan huonot läpät.

Ja jonkun verranhan niitä niittejä sitten siihen pöydän kulmalle jäi. Haava oli umpeutunut hyvin ja oli varsin siisti. Jonkun verran haavan ympäristössä on erilaisia jännittäviä värejä leikkauksen jättämistä mustelmista. Kylpeminen ja saunominen olisi hakasten jälkeen ollut kiellettyä vuorokauden verran, kunnes niittien jättämät reiät ovat ummessa, mutta kylpyammetta mulla ei ole ja saunominen on muutenkin vähän kyseenalaista, kun ei lauteille tai sieltä alas kovin helposti pääsisi.

Pidemmällä kävelyllä tuli käytyä vasta illalla auringon laskettua, joten tälläkin viikolla kuntoutumisvideo on enemmän tai vähemmän pimeä.

Kävely sujuu päivä päivältä vähän paremmin ja paremminhan tuo tuntuisi sujuvan kuin viikko sitten. Lantio pysyy paremmin hallinnassa, askeleen pituus on kasvanut ja raideleveys kaventunut. Tällä hetkellä ei enää ole edes sellainen olo, että lantio pettäisi heti alta ilman kepistä otettua tukea, mutta keppejä on käskettu 6 viikkoa käyttämään. Ruokaa laittaessa keittiössä esimerkiksi tulee toki tasoista tukea ottaen siirryttyä ilman keppejä.

Sanotaanpas nyt tässä tännekin julkisesti, kun sen jo kummallekin fyssarille sairaalassa ilmoitin, että kuntoutumistavoitteena on huhtikuussa talvilomalla käydä huiputtamassa Kilpisjärven mahtava Saana lumikengillä.