Viikko leikkauksen jälkeen

Viikko on mennyt siitä, kun leikattiin lihaksia ja sahattiin luita poikki kummaltakin puolelta ja vasaroitiin ja ruuvattiin uusia osia paikoilleen. Periaatteessa joka päivä liikkuminen on vähän helpompaa, vaikkakin jumppien jäljiltä erityisesti aamuisin lihakset tuntuvat jäykiltä. Viikko leikkauksesta on myös se päivä, kun kotiutusohjeen mukaan saa liikkua ihan ulkona asti ja pitihän se (vaikkakin vasta myöhään illalla) hyödyntää ja teki hyvää käydä muutaman kymmenen metrin lenkillä. Raitis ilma on aina raitista ilmaa ja jo aiemmin olen nauttinut suunnattomasti, kun on ollut ikkuna tai parvekkeen ovi auki.

Iltalenkillä monen kymmenen metrin päässä. Kuva: Minna Rinne

Ohje tosin oli, että sen verran ulos, että käy haukkaamassa happea ja takaisin sisälle, mutta en usko, että toipumiseni vaarantui suuresti sillä tietoisella riskillä, että kävin lähimmän toimivan katuvalon alla, kun jostain syystä omalla katuosuudella ei ole palaneet valot pitkään aikaan. Vertailun vuoksi piti kuvata myös video siitä, millaiselta kulkeminen tällä hetkellä näyttää.

Kuten todettua, liikkuminen on jatkuvasti hieman helpompaa, mutta kuntoutusjumpista lihakset on ajoittain yllättävän rasittuneen tuntuiset liikkeiden tasoon nähden. Mutta tuleehan niissä käytettyä lihaksia, joita ei ole ehkä vuosiin tarvinnut juuri aktivoida. Tämä leimasi myös liikkumisen opettelua sairaalassa, että jossain liikkeissä meni pari kertaa siihen, että löytää ylipäätään oikeita lihaksia ja toisaalta piti uskaltaa tehdä liikkeitä, mikä on tällaisen leikkauksen jälkeen ajoittain pelottavaa, kun ei tiedä, missä rajat menee tai miltä mikäkin tuntuu ja miten paljon saattaa sattua.

Liikuntaa pitäisi nyt asteittain lisätä ja se helpottui huomattavasti, kun voi ihan luvallisesti ulkoilla päivittäin jatkossa.